Kyseessä siis pikkuneidin uhmaikä!
Onhan sitä uhmaa näkynyt tässä nyt noin kuukauden päivät, mutta tänään ollaan ihan olan takaa saatu muistuttaa tyttöä miten missäkin tilanteessa pitää toimia!
Äidin kanssa oltiin lenkillä, ja mentiin pellolle juoksuttamaan Stellaa. Äiti oli tien puolella. Tiellä käveli mies, ensin Stella näytti siltä, että olis menossa sinne, mutta vaihtoi kuitenkin suuntaa. Seuraavalla kerralla ei sitten enää vaihtanut suuntaa vaan jatkoi matkaa miehen luokse!?!? Korvat oli vissiin unohtunu mun päähän, ei se reagoinut mun huutoihin tai kiljumisiin mitenkään. Onneksi äiti oli nopea liikkeissään ja kiljahti kerran ja lähti juoksemaan toiseen suuntaan (mieskin vissiin ehti ärähtää Stellalle?), Stella saatiin kuitenkin ehjänä ja ilman suurempia traumoja äidin huomaan. Ja vihainen mies huuteli meille "koirat kiinni!" Suurempaa tilannetta ei siis päässyt tapahtumaan, mutta oltiin molemmat ihan pöyristyneitä Stellan käytöksestä, eihän se IKINÄ ole noin tehnyt! En sitten tiedä liittyykö se ikään vai mihin, äiti sanoi, että sieltä kuului jotain ääntä. Kun mä olisin voinut vannoa, että kuulin jonkun viheltävän ja ihmettelinkin sitä, miksi äiti viheltää Stellalle. Mutta voi olla, että kuulin omiani. Koira ei kuitenkaan tästä saanut minkäänlaista rangaistusta, koska tuli omatoimisesti kuitenkin takaisin! :)
Tämän tilanteen jälkeen viilasin pilkkua jokaisesta pikku asiasta, vastaan tulevia ihmisiä kohti ei kiskottu ollenkaan!
Ja sitten se paikallaolo *huokaus* Stellan asenne on sen kanssa; "mä makoilen tässä... Aa mikäs se tossa olikaan? Täytyy mennä kattomaan" Tästä sitten tiukka ja lyhyt keskustelu, jonka jälkeen takasin maahan, ja minä takaisin omalle paikalleni. Nyt pysyi paikallaan. Sitten palkkaamaan, mitä tekee koira, korvat luimussa odottaa sua paikallaan tosin. Palkka ja uusiks, nyt oli hienosti paikallaan, äiti pyöri Mimmin kanssa Stellan ympärilläkin. Siitä mahti palkka (hihna + nameja ja toki paljon kehuja!) Kolmas paikallaolo otettiin vielä loppulenkistä. Otin enemmän välimatkaa, ja neiti oli sitten tulossa perään, äiti ehti napata niskasta kiinni ja minä palasin paikalle kertomaan jutun juonea (jos se vaikka jostain kumman syystä olis tässä taas unohtunut) Koira uudelleen maahan, ja äiti jatkoi vieressä oleskelua, Stella mulkoili äitiäkin pahasti korvat luimussa. Maasta luoksetulo, joka oli hieno! Ja taas retuutettiin hihnaa (se on ainoa mahti palkka joka on aina mukana! :D)
Näiden parin muistutuksen jälkeen koiran käytös kyllä muuttui huomattavasti, ei kiskonut ja repinyt joka suuntaan, ja oli kokoajan kartalla mihin ollaan menossa! Jotain positiivista kuitenkin, tosin toi miesvälikohtaus olis saanut kokonaan jäädä tapahtumatta.

Näillä näkymin saadaan olla todella tarkkoja näistä asioista. Eihän tuo ole vielä kovinkaan paljoa rajojaan kokeillut (verrattuna terrieriin), monista asioista ollaan päästy "keskustelemalla" yhteisymmärrykseen.