Lauantai

Joo-o otsikko pitää paikkansa, tosin yksi oli eristyksissä muista. Oltiin siis isovanhemmilla käymässä ja paikalla oli Osku, Lissu, Mimmi ja Helmi. (Helmi on Oskun pentu) kaikki vielä sukua toisilleen!
Lissu sai tyytyä katselemaan yhden huoneen seiniä, sillä kun on tapana päristä Mimmille. Pitäis Lissun ehkä nähdä Stellakin joku kaunis päivä. Oli kyllä mukava nähdä millainen Mimmin lapsenlapsi on, eikä kyllä jäänyt epäselväksi kelle Helmi on sukua :/  Toivotaan, että osa "käytöksestä" johtuu iästä. Mimmi käyttäytyi yllättävän nätisti Helmiä kohtaan, mitä nyt vinkuleluista tuli sanomista, Mimmi sai kyllä räyhätä yksikseen, koska Helmi väisti Mimmiä samantien, loppupeleissä touhu meni siihen, että Mimmi kipitti ympäri kämppää, ja Helmi väisteli sitä. Tais Mimmi ahdistaa sen kerran alakertaankin.
Perhepotrettikaan ei onnistunut, Oskun ja Mimmin saa vielä samaan kuvaan, mutta pikkuipanaa ei kyllä samaan kuvaan saa! 

äiti-poika suhde kukoistaa!

sunnuntai
Tänään aamupäivästä lähdettiin lenkille äidin ja Mimmin kanssa. Mentiin ensin metsään, että Stella saa juosta pahimmat höyryt pois! Hakua otettiin taas. Ja nyt on selvästi jo ajatusta mukana! Nenän käyttö on sitten tietysti asia erikseen. Vauhdilla se kyllä metsään menee. Ja "työskentely" on huomattavasti itsenäisempää ei pyydä apua yhtä helposti, kuin aikaisemmin. Kerran kävi mun luona ihmettelemässä maailmaa, kun ei löytänyt äitiä piilosta, mutta äiti olikin mennyt vähän vaikeempaan piiloon. Ei muuta kuin uusi lähetys ja äiti vissiin vihelsi samaan aikaan, niin johan löydettiin kadonnut äiti metsästä! Kyllä Klaukkalan metsiin uskaltaa kohta eksyäkkin! ;)
Eikä me haukuta vieläkään, äiti yritti saada neitiä haukkumaan, mutta ei, se turpa vaan pysyy kiinni. KERRANKIN KUN SAIS HAUKKUA NIIN EI! Joo koirat ei ajattele asiaa ihan noin, mutta... Kyllä se Jyrille haukkuu (okei joo muriseekin välillä) Äiti tosin löysi positiivisen puolen rullasta, Stellahan joutuu juoksemaan tuplamatkan! Ei huono sinänsä, sillä Stella on tosi superhyperaktiivinen. Vielä ei tosin mitään päätetä, kun eihän "me" edes treenata vielä missään ryhmässä.
Tokon suhteen ollaan hinkattu vanhoja juttuja, seuratessa ei aina jaksa tapittaa  silmiin, välillä voi vilkasta muuallekkin ja sitte katsoa taas hetken silmiin. Ja mikä kivointa, "mä voin ihan ite päättää millon mä lopetan tän liikkeen!"
Oisko meillä alkamassa pikku-uhmista!? Me ei kuitenkaan tehdä seuraamista tunti tolkulla, vaan ihan pikkupätkiä.

Mummo ja vaari oli tänään Lissun kanssa Lahdessa näyttelyssä. Lissu oli VSP ja sai CACIB:in, ROP oli José (Chelines Spanish Rainbow) Arvostelut oli kuulemma ollu todella samantyyppisiä molemmilla koirilla. Täytyy kyllä myöntää, että José on tosi komea pikkumies! Yks mun suosikeista. :)

Stellan kanssa ollaan harjoiteltu tavaroiden tuomista, että pääsis joskus aloittamaan sen esineruudun hinkkaamisen.



Rocky ei vieläkään ole terve, antibiootteja lisää ja yskänlääkettä. Limaa lähtee kaverista ihan antaumuksella. Vähän on piristyny kyllä. Välillä leikkii jo Stellan kanssa, mutta eihän se kunnossa vieläkään ole. :(