Niin se vuosi taas vaihtui. Stellan kanssa vietettiin vuoden vaihde kotona, minä popsien särkylääkkeitä ja Stella läähättäen ja luita syöden. Sisälle ei pauke kuulunut, mutta ulkona oli kuitenkin pakko käydä, ja juuri meidän tuurillahan siinä sitten kävi niin että muutama isompi pamaus sattui kohdalle, kun oltiin ulkona. Stella teki nopeasti tarpeensa, ja sen jälkeen se olikin vakaasti sitä mieltä, että nyt on mentävä takasin sisälle.
Seuraavana päivänä neiti vielä vähän keräili itseään, ulkona vähän pälyili ympärilleen, mutta ei mitään sen vakavampaa kuitenkaan.

Sunnuntaina oli sitten agitreenien vuoro, ja paikalla oli tällä kertaa minun lisäkseni Paula koiriensa kanssa, eikä kouluttajaa, joten Paula sovelsi meille radan joka näytti tältä.

välit ei kyllä oikeesti ollu tollaset, mutta jos nyt edes jonkinlaisen kuvan antais.

Ketään ei tietenkään yllätä, että treenattava kohta oli kakkos ja kolmos esteiden väli. Huomasin myös, että Stella meinasi usein jättä nelos esteen suorittamatta, oma ohjaukseni ei varmasti ollut maailman parasta, mutta tässä kohtaa voidaan myös todeta, että toi koira EI ole estehakuinen! Stella irtosi kuitenkin ihan kivasti kutosputkeen. Eli nyt ollaan päästy jo siihen vaiheeseen, että putkiin voidaan irrota! Puomilla tosi kiva 2o2o. Ysin kohdalla ei mitään hätää, käännös olis tietty voinu olla reilusti tiukempi, mutta ite halusin varmistella, ettei rimat lentele. Ja taas kerran neiti meinas mennä esteen ohi, eli oma ohjaus on tollasilla "ilmiselvillä" esteillä jotain kammottavaa. Aalla, 2o2o oli muuten ihan ok, mutta joka kerta ei neiti vaan ehtinyt pysähtyä ihan oikeeseen kohtaan, jolloin loppupeleissä kaikki tassut olikin maassa. Täytynee treenata näitä "vauhti" kontakteja aalla. 
Itsehän tein nyt vuoden alusta uudenvuodenlupauksen, joka oli, että me aletaan oikeesti treenaamaan agia "tavotteellisesti", eli ei enää mitään hömpänpömppäilyä radalla, vaan nyt mennään eikä meinata, rimojen nostamisesta on ollut puhetta, mutta en ole vielä saanut sitä aikaseksi, tosin niiden suhteen meillä ei mitään sen suurempaa kiirettä ole, kyllä tolla koiralla ponnua löytyy. 
Innolla odotan jo perjantain Purinavuoroa, koska meillä on siellä parikin ihmistä potkimassa mua persuksille, jos tilanne menee taas siihen; "no me nyt vaan tehään jotain". Koira kuitenkin tuntuu jo osaavan aikalailla, itse en vaan oikein luota siihen.