Tyttö oli aamulla täynnä energiaa (taas). Hetken mietin, että mitä tekisin sen kanssa, mutta päätin lähteä sen kanssa ulos. Tota kahdestaan ulkona olemista pitääkin harjoitella, ettei Rocky ole tuomassa siinä minkäänlaista turvaa. Ulkona oli ihana ilma. Kamerakin eksyi meidän matkaan ulos.

Saatiin ulkoilla vähän treenausmielessä, kun koulun oppilailla oli juuri silloin välitunti, kun me kipitettiin siitä ohi. Stella olis halunnut mennä moikkaamaan kaikkia, mutta mulla oli nameja mukana, ne vei voiton! JES, ollaan odotettu tätä, että päästään menemään ihmisten ohi, ilman mitään pysähdyksiä. Ja kun nämä ihmiset eivät huomioineet pentua millään tapaa, olin minä huomattavasti mielenkiintoisempi.

Tyttö sai juoksennella vähän vapaanakin. Hyvin huomaa, kun toista koiraa ei ole. Välimatka ei pääse minun ja Stellan välillä olemaan edes viittä metriä. Tyttö on oikeastaan kokoajan kintuissa kiinni. Eiköhän tämäkin vielä muutu, kun vähän tulee ikää lisää ja rohkeutta.

"Tässä mä nyt olen"