Nyt on vuosi vaihtunut. Ja Rockyn puoleltahan se meni rauhallisesti. Stellaa vähän jänskätti. Ei kuitenkaan mitään huikeaa paniikkia saanut aikaiseksi, oli ulkonakin meidän kanssa kun ammuttiin muutama raketti, ensimmäisten kohdalla Stella juoksi vähän ympäriinsä ja haukkui. Seuraava (ja viimeinen) menikin sitten paikallaan istuen ja taivaalle katsellen. :) Siitä saikin sitten paljon kehuja!

Stellan pulkkaepisodi:
Oltiin äidin kanssa Ainoa vastassa, kun Aino oli ollut jonkun kaverinsa luona. Ainolla oli pulkka mukana. Ja alku matka meni pulkkaa ihmetellen. Loppumatkasta kaikki koirat olivat vapaana, ja Stella kehitteli jotain omaa juttuaan taasen. Aino veteli pulkkaa perässään, eiköhän Stella jollain ilveellä saanut pulkan narun kierrettyä kaulansa ympäri. Ja siinä sitä sitten oltiin, koira ihan kamalassa paniikissa, ja minä, no hieman vihainen ja paniikissa. Stella ampasi samantien pakoon, ja pulkka perässä. Pulkka onneksi irtosi matkalla. Mutta Stella jatkoi juoksemista. Ja minä perässä huudan sitä kun mikäkin. Tien päässä oli nainen saksanpaimenkoiran kanssa, yritti ilmeisesti saada pientä kiinni, siinä onnistumatta. Stella jatkoi matkaansa. Nainen kuitenkin kertoi minulle, Stellan kääntyneen ylämäkeen, eikä menneen autotielle, onneksi. Stella löytyikin sitten kotipihalta istumasta. Ja riemu oli rajaton, kun mamma tuli sinne kanssa! Otin Stellan hihnaan ja lähdettiin hakemaan sitten Rockya, joka oli jäänyt äidin kanssa. Se paha pulkkakin oli vielä mukana. Stella sai paljon nameja pulkan luona, ja sitten käveltiin pulkan perässä ja saatiin lisää nameja. Onneksi suurin paniikki oli mennyt ohi, kun namitkin maistui.
Pulkasta jäi paha maku suuhun se on aivan varma, mutta onneksi saatiin kuitenkin vähän tilannetta rauhoitettua. Ikävää kun näin kävi, ihan kun pennun kanssa ei joutuisi muutenkin treenaamaan, niin sitten saadaan tällainen ylimääräinen juttu. Mutta pääasia, että koira on kunnossa! :) Ja väsynytkin tuo on. Nyt kotona ollessa on kuitenkin ihan normaali jo. Toivottavasti tulevaisuudessa tulee PALJON pulkkia lenkillä vastaan.
Stellasta ei vieläkään oikein saa selvää, että onko se lintu vai kala, suht nopea palautuminen pulkankin vieressä, mutta ei kuitenkaan mennyt äidin luokse, vaikka äiti kutsui sitä, vaan oli mun jaloissa ja odotti, että lähdetään kotiin.

Tässä parin viikon aikana Stellasta on kadonnut se tietynlainen pentumaisuus, ja se käyttäytyy paljon enemmän aikuismaisemmin.:)