Perjantaina oli taas vuorossa Purinat
Otettiin keinua yksittäisenä, tosin viimeisillä kerroilla Stella pääsi keinulta hypylle, joka auttoi kierrosten saantia keinulle, ja nyt jopa tuntui, että keinu vois olla taas kiva! Kauheesti kehuja neidille keinulla ja sen jälkeen.
Keppejä otettiin myös yksittäisenä, kuusi keppiä siis käytössä, ja nyt pikkuhiljaa neiti alkaa tajuumaan jutun ideaa, pitkä matka tosin vielä edessä, mutta ihan kivalla alulla.

Otettiin myös takaakiertoja yksittäisenä, ja putkesta takaakierto hypylle, välillä Stella unohti katsoa mun ohjausta ja kuunnella käskyä, mutta kun löydettiin yhteinen sävel, homma toimi taas. Rataa ei tehty tällä kertaa, koska meitä oli yhdellä puolella vain kaksi ohjaajaa, eikä jaksettu alkaa soveltamaan ja rakentamaan rataa, joten tällasia pieniä juttuja tehtiin. Toki otettiin myös kontaktien kertaamista, ja ne sujuu vielä yhtä hyvin kuin aikaisemminkin :)

Otettiin Purinalla myös pikkasen tokoa, ja täytyy kyllä sanoa, että koirasta huomasi, ettei tokoa olla tehty kunnolla pitkiin aikoihin, liikkeestä maahanmenokin oli jotenkin vaisu. Otettiin myös yksi "piilopaikkamakuu", mentiin A:an taakse piiloon, ja Stella piippas TAAS! Sain aika pitkään odotella, että neiti pitäis turpansa kiinni, että pääsen palkkaamaan.

Kotona ollaan otettu paikkamakuu treeniä nyt muutamana päivänä, eli Stella saa odotella olohuoneessa paikkamakuussa, kun minä laitan sille keittiössä ruoan kuppiin ja väsään kaikenlaista, pientä piippausta on kuulunut, mutta joka kerta neiti lopettaa sen aikaisemmin.

Tänään oli sitten vuorossa leikkien tokot.
Aluksi ohjaaja katsoi meidän seuraamista, ja totesi saman mitä muutkin, Stellan seuraaminen on aikalailla sellaista, mitä PK-puolella näkee. Katsekontakti tippui välillä, mutta neiti kävi niin hillittömillä kierroksilla, että tuntui muutenkin unohtavan mitä seuraaminen välillä tarkoitti. Saatiin vinkkejä Stellan poikittamiseen, joka kuitenkin suurimmaksi osaksi johtuu siitä, että sillon kun se hakee kontaktia se hakee sitä niin tiiviisti, että unohtaa missä sen piti olla.
Tämän jälkeen otettiin paikkamakuu, kerroin ohjaajalle meidän ongelmista paikkamakuussa, ja ohjaaja totesi, että katsotaas. Ja mitä tekee pieni eläin?! SE ON HILJAA JA TOSI RAUHALLINEN, koko perhanan paikkamakuun ajan! Ärsytti niin suunnattomasti, just kun olin valittanut siitä, niin sitten se on ihan unelma. Ensi kerralla kokeillaan sitte vähän piilopaikkamakuutakin. Saas nähdä alkaako se sitten piippaamaan.
Viimeisenä otettiin liikkeestä maahanmeno, josta nyt ei ollut mitään sanottavaa, sovittiin, että voitaisiin alkaa harjoittelemaan jääviä niinkuin ne kuuluu avossa tehdä.