Eilen oli leikkien agiliito päivä, jossa oli mukana huikeat 11 leikkiä. Meidän kaikki leikit oli mukana touhuissa, jopa Mimmi-mamma!

Rakennettiin rata kisaaville koirakoille. Rata vaikutti jo rakennus vaiheessa melko hankalalta, varsinkin näin pitkän tauon jälkeen.
Radan rakennuksen jälkeen treenaamisen aloitti möllit, joissa oli mukana kaksi Oskun pentua ja Lissu, heti kun Lissu pääsi hihnasta irti, oli meno päällä. Lissu juoksenteli ympäri kenttää, tämän jälkeen etsittiin Lissulle kiva lelu Marin "aarrekorista". Ja sekin löytyi, sen jälkeen alkoi homma jo toimimaan! :)

tässä suuntaa antava ratapiirrustus

Sitten tuli vuoroon kilpailevat koirakot, joissa minä oli Mimmin ja Oskun kanssa. Ensin vuoroon tuli Mimmi-mamma. Rata oli meille todella haastava, tosin kontakteilta ei hypännyt kertaakaan alas. Rata olisi voinut olla varmasti helpompi, jos Mimmin kontaktit olisivat varmat, mutta kun ne ei ole! :D En jaksanut vaatia Mimmiltä 2on2off:ia, kuhan vaan ottaa kontaktit, ei sen kanssa enään kisata, niin se on ihan sama. Ongelmaksi muodostui 6,7 ja 8 esteet (yllättäen). Mun ohjaus oli jotain ihan kamalaa, kroppa näytti ihan toiseen suuntaan kuin käsi. (Mimmihän lukee kroppaa tosi herkästi)
Kolme yritystä saada nolla, ei onnistuttu. Sitten alkoi kieputus esteestä kuusi alkaen. Kuuma ilma kuitenkin väsytti Mimmin nopeasti, joka kerta kun tuli pikku tauko, meni Mimmi putkeen patukan kanssa hengailemaan. Päätettiin sitten antaa mummelin lepäillä. Vauhtiahan siltä löytyi niinkuin aina, harmi vaan kun sillä on jo ikää, eikä selkä anna periksi. Mutta kiva välillä käydä päästelemässä höyryjä, ja kun Mimmi oikeasti tykkää agista.


Sitten vuoroon Osku, herättelin ukkoa ennen rataa, viime kerrasta onkin kulunut jo aikaa. Kontaktit ok, Oskun kanssa ollaan kokoajan otettu juoksukontakteja, kertaakaan ei ole kontaktilta hypännyt alas (yhdet mölli kisat ollaan suoritettu) Oskuhan on huomattavasti hitaampi kuin äippänsä, eikä lue kroppaa samalla tavalla, Osku menee pitkälti sinne minne käsi näyttää. Oskun kanssa nollat olivat jo lähempänä kuin Mimmin, Osku kun ei hae yhtä omatoimisesti esteitä. Kerran sain jopa koiran pysäytyettyä ennen putkea, kun olin ohjaamassa sitä väärään päähän.

Mimmin kanssa otettiin vielä kerran loppuosa radasta, Mimmi oli selvästi väsynyt, ja homma toimi jollain tasolla. Oskun kanssa toisella kerralla homma toimi jo tosi hyvin. :)

Tänä vuonna olemma Oskun kanssa leikkien agirotu joukkueessa, kaksi kuukautta aikaa hioa homma kuntoon, huhhuh! 

Kuvia agiliidoista  täällä