Viime viikko elettiin jännityksessä. Purina kun meni käyttökieltoon, löydettiin onneksi toinen halli, josta saatiin samaan aikaan treenit. Mitä muuta sitä perjantai-iltana tekisi kello 22-23?! :o Onneksi näin, ehdin jo vaipua epätoivoon agin suhteen, sillä kaksi kertaa kuussa agitreeniä ei vaan yksinkertaisesti riitä saamaan keppejä kuntoon (ainakaan kovin nopeasti)

Sunnuntaina agitreeneissä ei ollut kouluttajaa paikalla, joten Paula sovelsi meille pienen radan pätkän, jota sitten sai soveltaa omalla tyylillään.


Eipä tossa mitään erikoista ollut, palkkasin Stellan seiska esteen jälkeen, että saisin sen hanskaan ja toki siitä, että se kääntyi hyvin. Kepit olivat vain puolikkaat. Ekan välin Stella haki tosi hyvin. Ja kättä saa käyttää nykyään melko vähän jo kepeissä.

Eilen otettiin sitten tokoa. Seuraamisissa keskityin vasemmalle käännöksiin sekä täyskäännöksiin vasemmalle. Takapää löytyy jo huomattavasti paremmin kuin esimerkiksi muutama kuukausi takaperin. Otettiin myös juosten seuraaminen syyniin, Stellalla kun on tapana loikkia siinä aikalailla. Juoksemisesta molemmat jäävät muutamaan otteeseen, niin johan alkoi neiti keskittymään. Ja täytyy kyllä taas kerran kehua miten ihana se liikkeestä maahan on. Meikäläinen sai painella menemään ihan mukavaa vauhtia ja silti se pamahti maahan samantien kun käsky kävi! Taitava ipana!
Noutoon ollaan saatu tosi kiva draivi päälle, Stella ei millään malttaisi odottaa, että saa luvan hakea noutokapulan. Ja kerran se vahingossa palautti noutokapulan sivulle, pidettiin sitten kovat bileet ja jätettiin noudon treenaaminen siihen.
Liikkeestä istuminenkin alkaa pikkuhiljaa sujumaan, onhan sitä toki tässä jo jonkin aikaa hinkattu.
Näiden liikkeiden puolesta mehän oltaisiin kohta taas koevalmiita, mutta kun se paikkamakuu. En ole kauheesti viitsinyt makuuttaa Stellaa kylmällä lumisella maalla. Onneksi kevät tekee tuloaan, sen huomaa siitä, että minä olen tulossa kipeäksi ja Stella tiputtaa karvaansa. On aika kiva imuroida kotona, ja huomata viiden minuutin päästä kuinka olohuoneen valkoinen matto on taas kokonaan mustan karvan peitossa.

Vaikka Stella pudottaa karvaansa tällä hetkellä aika rajusti, en silti voi olla samaa mieltä erään miehen kanssa, joka kysyi minulta yksi päivä, että onko tuo Suomenajokoira.


samaa näköä?