Mitään kummempaa ei ole tapahtunut. Stella on saanut kokea yksin olemisen "riemua", kun mulla näin joulun aikaan vuorot vähän aikaistui. Se on muutaman tunnin päivästä herran harmaan kanssa kotona keskenään. Mitään suurempaa tuhoa ei onneksi vielä ole saanut aikaiseksi.

Luiden tuonti Voittajasta oli huippujuttu! Niitä on mennyt ihan kivasti. Mutta niistä on myös ollut pieniä ongelmia, Rocky on sitä mieltä, että kaikki luut on sen. Ja harrastaa murisemista Stellalle, kun Stella tulee lähellekkään "hänen" luutaan, vaikka poika olisi nukkunut vain lähellä luuta jo muutaman tunnin. Tästä seurauksena hyvin vihainen Emma ja luun poisto, "kiitos, näkemiin" On se jännä, että ruokakupista ei sanota mitään, mutta **** jos Stella kehtaa tulla lähellekkään luuta! Rocky keksi kuitenkin ratkaisun, kuinka ei joudu murisemaan, toisin sanoen minun "keskusteluja" kuuntelemaan, herra menee sänkyyn syömään luuta. Joo ideana ihan OK, mutta sänky on tämän jälkeen IHAN kuolassa. Tänään sitten käytiin läpi tätäkin aihetta. Ikävää olla "the bad cop"

Mutta jää on sulanut koirien välillä aika hurjasti, parina viime päivänä Rocky on leikkinyt Stellan kanssa ihan kunnolla, ja näyttää jopa nauttivan siitä! Erävoitto, oli kyllä niin hyvä fiilis katella niitä. Viimeksi äidin luona käydessäkin Mimmi riehaantui leikkimään kakaran kanssa. Onhan noi vanhukset vähän tylsiä, kun ei ne kauaa jaksa. Ja Mimmi vetää niin helposti herneen nenään. (huumorintajutonrotu lakelandinterrieri, eipä ole ensimmäinen kohdalle osunut)

Jyri oli tänään käyttänyt koirat lenkillä, niin mun ei sitten tarvinnut tehdä asian eteen enää mitään, palautuminen näyttelyhulinasta on hidasta. Kun tulin töistä kotiin, kävin ostamassa meille Grilliltä ruokaa. Ja minä pahapaha jätin alumiinifoliot pöydän reunalle. Eipä tarvinnut kun kerran ilmottaa tytölle, että niitä ei siitä oteta, kun se jo luovutti. Tosin tuli sen jälkeen kerjäämään. Melko nopeasti kuitenkin tajusi, että mitään ei ole tulossa, ja siirtyi sitten omiin oloihinsa.

Stella the avaintenpiilottaja:
Tänään (niinkuin muinakin päivinä) oli mulla kiire töihin. Avaimia vaan ei näkynyt missään, ylirasitin aivojani, miettin ja pohtien, "mihin mä ne jätin, ihan varmasti ne oli tässä tietokonepöydällä?" Stella nukkui onnellisena häkissään. Minä pyörin ja hyörin siinä ympäriinsä. Ja jostain kummansyystä vilkaisin häkkiin. Ja mikäs se siellä kiilsi? Tyttö nukkui pää avainten päällä. Työpaikan avain ja leimaus"kortti" olivat saaneet tuntea neidin hampaat. Noukin avaimet Stellalta, ja Stella piti suhteellisen matalaa profiilia. Tiesi siis tehneensä väärin, mutta piti silti tehdä. Hauska koira. Eihän siinäkään tilanteessa voinut muuta kun nauraa. Ja sanoa kavereille heipat.