Tänään oli Rockyn agilitytreenit, ja hyvinhän ne meni. Ukko oli ihan innoissaan jo sinne mennessä, karvat pystyssä örisi ja huuteli mulle ja vähän muillekkin, saatiin vähän pahoja katseita, minä siinä vaan mielessäni mietin; "ei tää oikeesti mitään pahaa tee, kun on vaan niin innoissaan"
Tänään tehtii keppejä, rengasta ja puomin alastulo/ylösmeno kohtaa. Keppeihin löytyi jo vauhtia, ja rengas tajuttiin suht nopeasti, kun ei ensimmäisellä kerralla ollut muuta vaihtoehtoa kuin mennä renkaan läpi. Taas oli siis "helppoja"nameja tiedossa. Putkea mentiin oma toimisesti, ensin laitoin putken suoraksi lyhyenä, ja hyvinhän se koira sieltä tuli. Sitten vähän mutkaa ja pituutta. Ja lopuksi vielä sitä puomia. Rocky taas keräili vähän liikaa vauhtia ennen kontakti kohtaa, ja oli kontaktipinnan kohdalla jo maassa. Saatiin kuitenkin onnistumisia, ja jätettiin sitten onnistumiseen. Harmi kun tolla koiralla ei vaan tunnu klikkeri "toimivan" (herra on asenteella; "mä nyt istun tässä ja mä saan sen namin joskus")
Jyri kylläkin suunnitteli rakentavansa meille sellaisen pienoismallin puomista, se olis ihan kiva ihan Stellaakin ajatellen. Stellalla nyt tullaan käyttämään klikkeriä kontakteissa, ja tottakai asiat tehdään huomattavasti "pikkutarkemmin". Rockyn kanssa kun ei kuitenkaan treenata kilpailu mielessä, ja voihan se olla, että alkeiskurssin jälkeen joudutaan jo lopettamaan jos huonotuuri käy.
Treeneistä jäi tosi hyvä maku. Ja on todella ihana nähdä miten Rockykin selvästi nauttii siitä, että se saa nameja ja varmasti sekin kun on paikka jossa se ei joudu millään tapaa jakamaan huomiotaan Stellan kanssa.

Lenkille lähdettiin sitten treenien jälkeen, haettiin Mimmi äidin luota, kun äiti oli kipeänä ja lupasin viedä Mimmin vähän pidemmälle lenkille, niin ei sitten hypi seinille. Ja ai, että oli taas niin HANKALAA! Mimmi kilju ja rääky joka suuntaan kun lähdettiin ulos, ja Stella huusi Mimmille sen korvan juuressa, ulos päästyämme Stella alkoi kiusaamaan Mimmiä ja tottakai Mimmiltä palo hermot ja sitte taas lisää rähinää, pärinää ja haukkumista. Olin taas niin valmis antamaan kaikki koirat ensimmäiselle ihmiselle joka kulkee meitä vastaan. Onneks tytöt sitte rauhottu loppu matkasta. (Mimmi kulki vapaana mun jaloissa ja Stella juoksenteli ympäriinsä) Nyt on kaksi väsynyttä koiraa kotona, ja yksi vanhemmilla.
Mimmi siis osaa olla välillä TODELLA rasittava, mutta kuitenkin se on mulle maailman paras terrieri!

Mimmi, kesä ja agirotu -06