Ja kaikki hyvä loppuu aikanaan, niin tämäkin. Perjantaina oli siis viimeinen kerta Stellan pentukurssia, ja ihan hyvinhän se meni, pientä keskittymisen puutetta oli huomattavissa. Mutta hyvä fiilis jäi silti molemmille.
Treenien jälkeen käytiin vähän kävelemässä ja riehumassa Urho-veikan kanssa, ja olihan pennuilla hauskaa. Kaiken tietysti kruunasi minun maassa kyntäminen, ja suoraan oikealle polvelle! GO EMMA GO!
Ettei elämä kävis kuitenkaan liian kivuttomaksi piti samainen kaatuminen toistaa myös tämän päiväisellä lenkillä. Stellan mielestähän se on tosi kivaa ku mamma kyntää maassa, häntä heiluu ja tullaan hyppimään päin, "JEE MEILLÄ ON TOSI KIVAA, JOO"  Eihän toi kaatuilu niin paljoa haittaisi jos polvi ei olis jo valmiiks niin huonossa kunnossa (olen siis aikoinani tippunut hevosen selästä ja siitä lähtien ollaan polven kanssa keskusteltu elämästä)
 

Huomenna on sitten Rockyn viimeinen agiliito kerta, ja Mimmillä tokotreenit joihin äiti lupasi mennä, ettei mun tarvitse taas juosta paikasta A paikkaan B.